(Clues, bei Syke, Syker Fotograf, Wikimedia Commons) |
Olen tutkiskellut perusteita, jotka ovat vaikuttaneet - tai
pikemmin saattaneet vaikuttaa - työvoiman sotilaalliseen käyttöön
toisessa maailmansodassa. Koska tutkimuskohteeni on sotilaallisesti
käytetty työvoima, on otettava lukuun sotalaitoksen- puolustuslaitoksen- puolustusvoimien historiallinen kehitys ja koetettava löytää sieltä mahdollisia johtolankoja.
Viimeisimpänä luin Terä - Tervasmäen Puolustusministeriön
historian ykkösosan (tästä vielä joskus enemmän) ja Puolustuslaitos 1918-1939 kirjajärkälettä olen
lukenut useasti. Samoin motiivein luin myös Arimon
puolustussuunnitelmat. Johtolankoja on löytynyt, mutta myös muita kuin
täysin omaa aihettani koskettelevia.
Yksi tällainen on saksalainen vaikutus armeijan luomisessa.
Nyt en tarkoita jääkäreitä, vaan niitä saksalaisia upseereita, jotka
kutsuttiin laittamaan putiikki kuntoon. Tämän on mainittu olleen myös
viimeinen tikki Mannerheimin erolle.
Lopulta sotaväki, sotaministeriö ja yleisesikunta järjestettiin saksalaiseen
(pitäiskikö sanoa preussilaiseen) malliin. Ja kyseisen yleisesikunnan de
facto päällikkönä oli saksalainen eversit von Redern, joka toimi tehtävässään 13.12.1918 asti. Silloin saksalaiset poistuivat.
Tämä pitää tietenkin asettaa kontekstiinsa; Suomi oli
erittäin vahvasta saksalaisiin päin. Kuningas saksasta, ye-päällikkö
saksasta... Tämä suuntaushan toki loppui Saksan tappioon ensimmäisessä
maailmansodassa.
Tästä kaikesta nousee jälleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Mutta sehän vain kuuluu asiaan, kun historiantutkimus on kyseessä. Eli: Olikohan tällä saksalaisella influenssilla vaikutusta
työvoiman käyttöön? Tai oliko jääkäritaustalla millainen vaikutus
linnoitustöiden johtajan Edvard Hanellin näkemyksiin linnoitustöiden
johdossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti