Joitakin hetkiä sitten luin Jukka Sarjalan kirjan Kotomaamme outo Suomi (Teos 2013). Lähtökohta kirjalle on mielestäni erittäin hieno - tarkasteluun poliittisen historian kummallisuuksia. Mutta valitettavasti toteutus ei sitten kyllä kohdannut odotuksiani. Kirjoitin tästä opuksesta Agricolan kirja-arvosteluihin.
Sarjala ilmoitti alussa, ettei hän edes pyrkinyt minkäänlaiseen systemaattisuuteen. Se kyllä näkyi. Kummajaisten valinnassa ja käsittelyssä jäin kaipaamaan nimen omaan systemaattisuutta. Nyt painotukset olivat erittäin vahvasti niin sanotussa sotien välisessä ajassa. Rajauksia, rajauksia, rajauksia. Tällaiset ajatukset saattaa johtua myös taannoisesta jatkoseminaarista ja rajauksien tekemisen tärkeydestä.
Mutta kuten sanoin, kirjan idea oli hieno. Minä itse tahtoisin tehdä tutkimuksen sodan aikaisista kummajaisuuksista ja marginaaleista. Uskon myös, että siitä tulisi mielenkiintoinen kirja. Muutamia tällaiseen suuntaan osuvia tekstejä olen tännekin kirjoittanut, kuten esimerkiksi sotamiehestä, vääpelistä ja kapteenista.
Näistä ja vastaavista yksittäisistä tapauksista löytyy kuitenkin mahdollisuuksia yleistyksiin. Taas kerran huomaan palanneeni mikrohistoriallisen ajattelun pariin. Minulla on mielessäni johtolankoja, joita tekisi mieleni lähteä seuraamaan. Missä vaiheessa sen teen, en tiedä. Tässä voisi olla myös mahdollisuuksia yhteistoiminnalle. In case interested, feel free to contact!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti