Kertomus Hangon lohkon linnoitustyömaalta 1940

Nimittäin kertomus linnoitusasiain toimikunnan sihteerin, esittelijäneuvos Eljas Kahran suorittamasta tarkistusmatkasta Hangon linnoitustyömaille 30.11.1940.

Kaikki oli lähtenyt liikkeelle siitä, että Arbetarbladetissa oli moitittu työläisten kuljetuksia ja majoitusoloja. Linnoitusasian toimikunnan nimissä Kahra ryhtyi toimeen, sillä asia oli tarkastettava.

Työmaan tarkastus alkoi majoitusparakkien tarkistuksella. Menetelmäksi valittiin pistokoe ja tarkastettavia parakkeja oli "kymmenkunta". Yleisesti ottaen nämä parakit olivat hyvässä kunnossa. Kahra kuitenkin huomasi, että kahdesta parakista puuttui ikkunoista sisälasit, sillä kuulemma ikkunalasia ei oltu saatu tarpeeksi. Lisäksi kolmessa parakissa "lämmityslaite" kaipasi korjaamista. Työmaan päällikkö insinööri Smeds lupasi käskeä korjaukset viipymättä.

Aamiaisen aikaan Kahra meni toiseen ruokailuparakkiin, jossa nautittiin lottien valmistama ruokaa. Täällä Kahra tiedusteli miehiltä mielipiteitä työmaan oloista. Valitukset jakaantuivat kolmeen seikkaan:

1. Junakyyti Tammisaareen ja odotus kylmässä
2. Ruokaa liian vähän joinakin päivinä
3. Tammisaaren työväentalo, jossa majoitusta, epäsiisti ja kylmä

Tästä junakyydistä valitus johtui siitä, että junakuljetuksen piti lähteä puoli kuusi, mutta se säännöllisesti myöhästyi puoli tuntia. Odotustilana oli hutera parakki, jossa ei ollut lämmitystä. Se oli kesällä laitettu sateensuojaksi. Kahra hoiteli asiaa rautatiehallituksen ylijohtajan kanssa ja junan lähtö päätettiin aikaistaa kello viiteen.

Ruokakysymys puolestaan johtui lottien antaman selvityksen mukaan siitä, että osa miehistä yleensä söi eväät, mutta huonon sään vallitessa tulivat ruokalaan. Tästä johtuen päivittäisen kulutuksen arviointi oli vaikeaa.

Tammisaaren työväentalo tarkastettiin myös. Kahra kirjoitti:


"Huone oli iso, joten kuutioita laskettiin tulevan tarpeellinen määrä, mutta toinen lämmityslaitteista oli epäkunnossa ja sali teki varsin epäsiistin vaikutuksen. Vuoteet olivat kolmessa kerroksessa, joka ei tehnyt hauskaa vaikutusta ja miehet väittivät, että siellä oli kaikenlaisia syöpäläisiä ja että siisteydenpito oli epätarkoituksenmukaista."

Työmaan päällikkö sai Kahralta puhtaat paperit, mies vaikutti tarmokkaalta ja antoi tarvittavat käskyt asioiden parantamiseksi. Sitävastoin huoltopäällikkö sai moitteita:


"Ehdotukseeni on minulla sen vuoksi aihetta, että huoltopäällikkö ... mainitsi, että miehet eivät ole hänelle mitään valittaneet. Hänen olisi kuitenkin pitänyt havaita sellaiset seikat kuin uunien epäkunto tai se että sisäikkunoita ei ole ilman miesten valittamistakin. Sen lisäksi täytyy huoltopäällikön keskustella miesten kanssa asioista eikä vain odottaa valituksia. Minä en kyllä luule, että miestä tarvitsee vaihtaa, mutta ohjauksen tarpeessa hän ilmeisesti on.”

Työvelvollisten lukumäärä talvisodassa?

Tässä on yksi kysymys, jota on tullut ihmeteltyä: kuinka paljon työvelvollisia käskettiin puolustuslaitoksen töihin talvisodan aikana?

Kysymys on jännä siksi, kun siitä ei oikein ole ollut mitään summaa missään. Ei kansanhuoltoministeriön työvoimatoimiston arkistoissa tai edes päämajan työvoimatoimiston. Nämä kaksi kuitenkin olivat ne, jotka talvisodan aikana tämän homman niin sanotusti hoitivat.

Erilaisia lukumääriä tosin olin löytänyt, joista tässä muutamia. Tässä ensin yhdistelmä KHM:n ja PM:n työvoimatoimistojen lähetetyistä työvelvollisista.

Lähde: Kertomus Päämajan työvoimatoimiston toiminnasta ajalla 22/1-25/4 1940,

liite n:o 10 Eri kunnista puolustuslaitoksen töihin lähetettyjen työvelvollisten lukumäärä,

Perus-721/1, KA.

Tässä kuitenkin on selviä puutteita, kuten esim. Viipurin läänin saldo. Asiakirjoissa todetaan, että Viipurin läänistä otettiin kansanhuoltoviranomaisten ilmoitusten mukaan noin 3 500 miestä ja Päämajan työvoimatoimiston mukaan maaherran käskyllä noin 7 000 miestä linnoitustöihin. Puuttuu siis noin 10 000.

Laki yleisestä työvelvollisuudesta sodan aikana säädettiin 16.6.1939 ja toimeenpanoasetus annettiin 13.10.1939. Näiden perusteella

Toinen tilasto, jota voi katsoa on työmaiden vahvuusilmoituksista koottu tilasto huhtikuun ensimmäiseltä päivältä 1940.

Lähde: Kertomus Päämajan työvoimatoimiston toiminnasta ajalla 22/1-25/4 1940,

liite n:o 20 Työmaiden vahvuusilmoitukset 1/4-1940, Perus-721/1, KA.

Onko tässäkään kaikki? Mahdotonta sanoa muuta, kuin että koko talvisodan ajan vahvuusilmoitusten lähettämisessä oli suuria vaikeuksia ja tämä 1.4. koottu ilmeisesti täydellisin.

Näistä vedin johtopäätöksiä ja kirjoitin väitöskirjani talvisotaa käsittelevään lukuun (siis luvun käsikirjoitukseen), että työvelvollisten määrä oli noin 45 000.

Nyt sitten, välirauhan aikaisia asioita tutkiessani, löytyi "virallinen luku"!

Maaliskuussa 1941 asetettiin toimikunta laatimaan selvitystä työvelvollisuuden soveltamisesta sodan aikana. Puheenjohtajana toimi Yrjö W. Laaksonen, joka oli ollut Päämajan työvoimatoimistossa hommissa. Edellisen sodan aikana puolustuslaitoksen töihin oli otettu työvelvollisina 45016 miestä. Pidän tätä lukua uskottavana.

Lähde: Mietintö työvelvollisuuden käytäntöön soveltamisesta sodan aikana, I osa, 15.4.1941,

Liite 5. Sotilaslääneittäin tehty yhteenveto sodan aikana käytettävissä olevien ja viime

sodan aikana puolustuslaitoksen töihin otettujen työvelvollisten lukumäärästä.

Hi:2.2 Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön I arkisto, KA

Työvelvollisten ottaminen talvisodassa

Laki yleisestä työvelvollisuudesta sodan aikana säädettiin 16.6.1939. Sen perusteella jokainen suomalainen (ja tietyin edellytyksin Suomessa asuva ulkomaan kansalainen) kahdeksantoista vaan ei kuusikymmentä vuotta täyttänyt, oli velvollinen tekemään maanpuolustuksen etua välittömästi tai välillisesti tarkoittavaa työtä. Tämä teksti löytyy Kansallisarkiston digi-arkistosta valtioneuvoston pöytkirjoista täältä

Sitten 13.10.1939 annettiin aiheeseen liittyen kaksi asetusta ja yksi valtioneuvoston päätös, jotka löytyy myöskin digi-arkistosta. Asetus yleisestä työvelvollisuudesta sodan aikana annetun lain soveltamisesta, asetus yleisen työvelvollisuuden voimaansaattamisesta ja Valtioneuvoston päätös työstä, johon työvelvollisuutta voidaan soveltaa.

Sanonnan mukaan näillä mentiin!

Tammikuussa 1940 kuitenkin tilanne muuttui. Puolustusvoimat tarvitsi enemmän väkeä. Myös linnoittaminen oli käynnissä. Työvoiman suhteen tultiin sellaiseen johtopäätökseen, ettei voimassa ollut kansanhuoltoministeriön johtama järjestelmä ollut ajan tasalla. Päämajaan perustettiin työvoimatoimisto 22.1.1940 johtamaan puolustuslaitoksen tarvitseman työvoiman ottamista.

Nyt päädyttiin sotatilalain mukaiseen toimintaan, jossa määriteltiin mahdollisuus pakko-ottaa työvoimaa kiireisiin töihin, mutta maksimissaan 24 vuorokaudeksi. Näin sitten toimittiin. Kun näytti siltä, että 24 vuorokautta oli täyttymässä, Päämajan työvoimatoimiston päällikkö Eljas Kahra antoi yleisen kuulutuksen, jonka perusteella kaikki linnoitustyöimailla olleet työvelvollisuuslain alaiset julistettiin työvelvollisiksi. Kuulutus uusittiin kerran.

Ja näin sitten mentiin talvisodan loppuun. Työvelvollisten ottamiseen tehtiin muutos, mutta lopputulos pysyi samana. Seuraavassa postauksessa sitten hieman lukuja talvisodan työvelvollisten määrästä.

Palkkapolitiikasta

”palkkapolitiikan pitää nykyisissä olosuhteissa vastata kansantaloudellisia mahdollisuuksiamme, mutta olla luonteeltaan voimakkaasti sosiaalista ja pyrkiä ennen kaikkea auttamaan heikommassa asemassa olevia selviytymään ajan vaikeuksista” - ministeri K.-A. Fagerholm, 20.2.1941

K-A. Fagerholm (Kuva: YLE)

Näin linjattiin valtioneuvoston päätöksellä 75 vuotta sitten. Elinkustannukset olivat nousseet maailmansodan seurausten myötä. Tätä probleemia mietittiin esimerkiksi yleisten töiden palkkalautakunnassa, jonka tehtänä oli laatia esitykset yleisissä töissä käytetyistä palkkanormeista, eli käytännössä sekatyömiesten mininipalkoista. Käytössä oli viisi palkkaluokkaa, jotka määriteltiin paikallisen hintatason perusteella.

Huhtikuussa 1941 esitettiin täysi-ikäisen, työhön kykenevän ja työhaluisen sekatyömiehin palkkanormit seuraavasti:

-          III palkkaluokka 7,25

-          IV palkkaluokka 7,75

-          V palkkaluokka 8,25

-          VI palkkaluokka 9,00

-          VII palkkaluokka 10,50

 

Vertailun vuoksi syksyllä 1939 vastaavat olivat 4,60 - 4,85 - 5,15 - 5,50 - 6,30. Jos vuonna 1939 elintasokustannusindeksi oli 100, keväällä 1941 se oli 138 (ainakin yleisten töiden palkkalautakunnan mukaan).

Valtion työvirastojen palkkoihin oltiin työläisten piirissä tyytymättämiä siitä "yllättävästä" syystä, että palkat olivat niin sanotusti jäljessä kehityksestä. Mielenkiintoisena huomiona muuten se, että valtion yleisten töiden palkkalautakunnassa ei ollut työntekijöiden edustusta kuin vasta keväästä 1941 lähtien.

Tämä ja tuo valtioneuvoston linjaus palkkapolitiikasta ovat mielestäni yksi osa monimuotoista talvisodan henkeä, joka jatkui välirauhan aikana.