Sotavangit ja kansainväliset sopimukset Suomessa ja Neuvostoliittossa

Sotavankien työvoiman käyttö on yksi aihe, joka kiinnostaa minua tutkimukseni kannalta. Suomessa varsinkin sotavankityövoimalla voitiin paikata akuuttia työvoimapulaa ainakin jollain tasolla. Suomen haltuun joutui toisen maailmansodan aikana jopa noin 67 000 sotavankia. Suomalaisista sotavangeista Neuvostoliitossa liikkuvat luvut ovat Dmitri Frolovin väitöskirjan Sotavankina Neuvostoliitossa mukaan jossain noin 3 100 ja 4 500 välissä. Molemmissa valtioissa sotavangit laitettiin töihin jatkosodan (tai Neuvostoliitossa Suuren isänmaallisen sodan) aikana. 

"Suomalaisten töitä tekeviä sotavankeja leirissään." SA-kuva.

Sotavankien asemasta oli sovittu kansainvälisin sopimuksin, voimassa tuolloin oli Haagin yleissopimus 1907 ja Geneven sopimus vuodelta 1929. Tätä sopimusta ei ratifioitu Suomessa eikä Neuvostoliitossa. Frolovin mukaan Neuvostoliitto otti valtaosan kansainvälis-oikeudellisista normeista omaan säädäntöönsä ja näin de facto hyväksyi nämä. Suomessa ongelmaksi katsottiin sopimuksen olevan ristiriidassa sotaväenrikoslain kanssa. Myös Suomi oli luvannut kunnioittaa Geneven sopimusta.

Jatkosodan alkaessa Suomessa todettiin, ettei Haagin sopimuksen vastavuoroisuuden periaatetta tarvitse soveltaa, kun Neuvostoliitto ei ole sopimusta ratifioinut. Geneven sopimuksesta puolestaan oli todettu, ettei se ollut juridisesti sitova, kun Suomi eikä Neuvostoliitto sitä ollut hyväksynyt. Nämä aikalaisväitteet tuo esille esimerkiksi Mirkka Danielsbacka väitöskirjassaan Vankien vartijat. Mitenhän näihin sopimuksiin suhtauduttiin talvisodan alkaessa?

Joka tapauksessa Suomi oli luvannut kunnioittaa kansainväisiä normeja, samoin kuin Neuvostoliitto. Näissä normeissa oli myös määritelty sotavankien työvoiman käyttö. Minulta kysyttiin, miten nämä kansainvälis-oikeudelliset sotavankien työvoimana käytön normit toteutuivat Suomessa ja Neuvostoliitossa toisen maailmansodan aikana. Välitön vastaukseni: vaihtelevasti. Sama asia kyllä oli kaikkien normien kanssa.

Otetaan tähän loppuun vielä lainaus Frolovilta kohdasta, jossa hän käsittelee sotavankien terveydenhoitoa sotavankileireillä.


”Leirin johto arvioi objektiivisesti sotavankien lääkintähuollon puutteet ja virhelaskelmat. Lisäksi he olivat aidosti huolissaan asiain tilasta. Huolestuneisuus ei johtunut niinkään humaanisuudesta ja ihmisystävällisyydestä kuin sotavankien ja internoitujen asiain hallinnon vaatimuksista saada sotavankien työvoima käyttöön.” Frolov, 181.

Mainitsemani väitöskirjat:

Frolov, Dmitri: Sotavankina Neuvostoliitossa. Suomalaiset NKVD:n leireissä talvi- ja jatkosodan aikana. Bibliotheca Historica 91. SKS, Helsinki 2004.

Danielsbacka, Mirkka: Vankein vartijat. Ihmislajin psykologia, neuvostosotavangit ja Suomi 1941-1944. Helsingin yliopisto 2013.