”...saattaa olla vaarassa, että tämä vastasyntynyt tenava tukehtuu kätilöiden käsissä pesuveteen.”

Laki yleisestä työvelvollisuudesta sodan aikana säädettiin vuonna 1939 (vuoden 1938 valtiopäivillä). Tästähän on myös merkintöjä eduskunnan pöytäkirjoista, joka onkin varsin mielenkiintoista luettavaa. Viimeksi minua erikoisesti kiehtoivat herjaukset, piikittelyt ja suuttumiset. Tässä postauksessa mennään tyyli, eikä substanssi, edellä!

Otetaan siis muutama lainaus ensimmäisestä käsittelystä, joka pidettiin tiistaina 2. toukokuuta 1939. Lähde kaikkiin sama: Valtiopäivät 1938 pöytäkirjat III.

Edustaja Hiltunen kommentoi puolustusministeri Niukkasen puheenvuoroa melko pitkälti ja päätti sen toteamukseen:

”Jos palataan ensimmäisen vastalauseen mukaisesti lakiesityksen linjoille, niin silloin saattaa olla vaarassa, että tämä vastasyntynyt tenava tukehtuu kätilöiden käsissä pesuveteen.” 

Edustaja Oksala puolestaan kysyi miksei lakiesityksestä pyydetty suojeluskuntajärjestöltä tai Lotta Svärd-yhdistykseltä lausuntoja. Hän totesi:

”Valtakunnan etujen kannalta on tärkeätä, että nämä suojeluskuntalaiset ja lotat vapautetaan työvelvollisuudesta ja annetaan heille tilaisuus suorittaa järjestöjensä antamat työt.” 

Puolustusministeri Juho Niukkanen taisi olla sanavalmis mies. Tässä ote hänen vastauksestaan edelliseen Oksalan kyselyyn.

”Tahdon ed. Oksalan lausunnon loppuosan johdosta mainita, että on yksi luonnollisimpia asioita maailmassa että, jos joku henkilö rauhan aikana on koulutettu sodan aikaa silmällä pitäen erikoistehtävään niinkuin suuri osa suojeluskuntalaisia ja suurin osa lottia on koulutettu, heidät määrätään sodan aikana niihin tehtäviin, joihin heidät on koulutetut eikä johonkin muuhun työhön."

Otetaan loppuun vielä dialogi puolustusministeri Niukkasen ja edustaja Saarisen väliltä.

Saarinen:
”Kun puolustusministeriössä on ollut ja epäilemättä vastakin tulee olemaan varsin paljon työtä, niin siinä valossa on ymmärrettävissä se, että puolustusministeri ei ennätä näitä esityksiä tarkemmin harkita ja ajatella, vaan sieltä tulee varsin epäkypsää työtä.” 

Niukkanen:
"Kun ed. Saarinen omisti minulle niin paljon kohteliaisuuksia, niin minä huomautan, että ed. Saarisen lausunto oli tyypillinen näyte siitä jaarittelusta, jota hän todennäköisesti myöskin valiokunnassa tätä asiaa käsitellessä on harrastanut ja joka lienee ollut omiaan aiheuttamaan sen, että asia on niinkin kauan siellä viipynyt ja jossain määrin myös sotkettu.”

Saarinen:
”Herra puolustusministerillä lienee varmaan ollut aikaa sen verran tutustua valiokunnan mietintöön, että hän on havainnut, ettei allekirjoittanut ole osallistunut tämän valiokunnan mietinnön valmistukseen joten syytös tässä suhteessa ei ole paikallaan.”