Aiheena "tärähtäneet" ovat kiinnostaneet minua jo parin vuoden ajan. Itse hieman käsittelin hermotoipilaita työvoimana gradussani ja tulin sellaiseen päätelmään, että asiaa on tutkittava enemmän. Oma näkökulmani oli toki "tärähtäneet" työvoimana ja niiden tutkiminen sellaisena. Ville Kivimäki toteaa väitöskirjassaan, ettei hermotoipilaita ole tutkittu juuri lainkaan - eikä varsinkaan "virallisessa historiassa". Nyt aihepiiri on saanut ansaitsemansa tutkimuksen.
Aihe on tärkeä ja vaikea. Fyysiset haavoittumiset, sirpaleet kehossa ja niin edelleen, on ollut helpompi käsittää verrattuna henkisiin traumoihin.
Junamatkalla kohti kotia ehdin selailemaan kirjaa ja lukemaan valikoituja kohtia. Omien tutkimusintressien kautta ryhdyin etsimään mainintoja erillisistä linnoitusrakennuskomppanioista, joissa "tärähtäneitä" käytettiin työvoimana. Ei tarvinnut pettyä, sillä kyseinen prosessi on käsitelty hyvin. Kivimäki on tässä osiossa käyttänyt samaa lääkintäeverstiluutnantti S.E. Donnerin muistiota, joka on minullekin tuttu graduni lähteistön osana.
Tämä postaus nyt oli vain tällainen pikainen katsaus. Täytyy perehtyä kunnolla Kivimäen väitöskirjaan ja palata asiaan jossain vaiheessa kenties hieman konkreettisemmalla tasolla.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti