"Työvelvollisten rivistöä" SA-kuva. |
Miksi
työvelvolliset talvi- ja jatkosodassa eivät ole kiinnostaneet
historiantutkimusta? Tämä on ihmetyttänyt minua ainakin vuodesta 2010
asti. Eikä ihmetys suinkaan ole vähentynyt.
Aihe
koskettaa omia tutkimusintressejäni kovasti. Varsinkin jos mietitään
armeijan käytössä toisen maailmansodan aikana ollutta työvoimaa, oli
työvelvollisten osuus merkittävä. Erja Saraste kirjoitti
lisensiaattityössään 1980-luvun alkupuolella, että kaikkiaan
työvelvollisia olisi ollut linnoitustyömailla jatkosodan aikana vajaa 70
000.
Arkistolähteiden
perusteella voin sanoa, että jatkosodan alkaessa perustetuissa 43:ssa
linnoitusrakennuspataljoonassa oli heinäkuun puolenvälin aikaan 17 140
miestä - päällystöä lukuunottamatta työvelvollisia. Elokuussa määrä oli
yli 20 000 ja R. Arimon linnoittamisen historian mukaan kesällä -44 noin
35 000. Tähän viimeiseen lukuun ainakin on luettu esim. nostoväestä
muodostetut työkomppaniat, suomalaiset vangit, "tärähtäneet", jne.
Palataan
jatkosodan alun lukuun. Tämä on merkittävä määrä, jota voi suhteuttaa
siihen, että yhden sodan ajan divisioonan määrävahvuus oli pienempi.
Linnoitusrakennuspataljoonia perustettiin syksyn -41 myötä lisää, mutta
marraskuuhun mennessä organisaatiota muutettiin ja pataljoonien määrää
pudotettiin. Kyse oli kotirintaman työvoimapulasta, samasta syystä
kotiutettiin siis niin asevelvollisia kuin työvelvollisia.
Tämä
on mielestäni erittäin kiehtovaa problematiikkaa tutkimuksen kannalta.
Varsinkin kun otetaan huomioon kotiuttamista koskevat ohjeet eversti Bonsdorffin allekirjoittamasta ohjeesta:
"1. Sairaalloiset henkilöt lääkärin lausunnon
perusteella,
2. Maalaisväestöön kuuluvat ennen kaupunkilaisia,
3. Vanhempiin ikäluokkiin kuuluvat,
4. Lastaustyöntekijät,
5. Putkityöläiset,
6. Siirtoväkeen kuuluvat ainoastaan kuntien esikuntien anomuksesta, paitsi viipurilaisia ammattimiehiä,
7. Sellaiset, jotka eivät palvele työmuodostelmassa ammattiaan vastaavassa tehtävässä."
Työvoiman
puutetta ratkottiin samalla kahdella tasolla ja samanaikaisesti
tahdottiin pitää työteho mahdollisimman korkeana. Kotirintaman
työvoimatilannetta parannettiin ensisijaisesti sairaalloisilla
henkilöillä, vai mitä? Listaus kertoo jotain myös siitä, millaisesta
työvoimasta oli erityisesti puutetta kotirintamalla.
Pistin
hetki sitten vakavaan harkintaan artikkelin kirjoittamisen
työvelvollisista. Tätä silmällä pitäen tutkailin hieman
lähdemateriaalien Arkistoaineiston puutteesta ei kyllä voi vetää
johtopäätöksiä tutkimuksen puutteeseen. Sen voin teille kertoa.
Lainaus:
Linnoitustöiden johtaja (vt.) eversti O. Bonsdorffin kiertokirje, 5.12.1941, 15818/Lin1/1i/6/T12528, KA.
Myös työvelvollisuuslain nojalla työllistettyihin naisiin liittyy kiinnostavaa vaikenemista ja ohittamista. Professori emerita Kaija Heikkinen julkaisi viime vuonna kirjan Yksin vai yhdessä, jossa hän käsittelee rintamanaisten erilaisia ryhmiä. Siinä hän toteaa, että erityisesti pesuloissa ja varustehuollossa työvelvollisina työskennelleitä naisia pidettiin käytännössä prostituoituina - ainakin maineeltaan. Vähän eri asia kuin vaikkapa lotat.
VastaaPoistaMikä sun väitöskirjan varsinainen aihe on? En heti löytänyt sitä täältä blogista, vaikka varmaan se täällä jossain on... Kiinnostavaa! Minä tutkin naisten palkkatyötä toisen ms:n ja jälleenrakennuksen aikana, ja nimenomaan muistitiedon menetelmin.
Hei! Väitöstutkimukseni aiheena on työvoiman sotilaallinen käyttö Suomessa 1939-45. Esim siis työvelvolliset linnoitustöissä jatkosodassa, ja semmoiset!
PoistaMyös sinun aiheesi kuulostaa kiehtovalta! Työn ja työvoiman tutkiminen on mielenkiintoista.
Täytyykin muuten kurkata mainitsemasi kirja.
-otto