perjantai 14. kesäkuuta 2013

Miksi työvelvolliset eivät ole kiinnostaneet historiantutkimusta?

"Työvelvollisten rivistöä" SA-kuva.
Miksi työvelvolliset talvi- ja jatkosodassa eivät ole kiinnostaneet historiantutkimusta? Tämä on ihmetyttänyt minua ainakin vuodesta 2010 asti. Eikä ihmetys suinkaan ole vähentynyt.

Aihe koskettaa omia tutkimusintressejäni kovasti. Varsinkin jos mietitään armeijan käytössä toisen maailmansodan aikana ollutta työvoimaa, oli työvelvollisten osuus merkittävä. Erja Saraste kirjoitti lisensiaattityössään 1980-luvun alkupuolella, että kaikkiaan työvelvollisia olisi ollut linnoitustyömailla jatkosodan aikana vajaa 70 000.

Arkistolähteiden perusteella voin sanoa, että jatkosodan alkaessa perustetuissa 43:ssa linnoitusrakennuspataljoonassa oli heinäkuun puolenvälin aikaan 17 140 miestä - päällystöä lukuunottamatta työvelvollisia. Elokuussa määrä oli yli 20 000 ja R. Arimon linnoittamisen historian mukaan kesällä -44 noin 35 000. Tähän viimeiseen lukuun ainakin on luettu esim. nostoväestä muodostetut työkomppaniat, suomalaiset vangit, "tärähtäneet", jne.

Palataan jatkosodan alun lukuun. Tämä on merkittävä määrä, jota voi suhteuttaa siihen, että yhden sodan ajan divisioonan määrävahvuus oli pienempi. Linnoitusrakennuspataljoonia perustettiin syksyn -41 myötä lisää,  mutta marraskuuhun mennessä organisaatiota muutettiin ja pataljoonien määrää pudotettiin. Kyse oli kotirintaman työvoimapulasta, samasta syystä kotiutettiin siis niin asevelvollisia kuin työvelvollisia.

Tämä on mielestäni erittäin kiehtovaa problematiikkaa tutkimuksen kannalta. Varsinkin kun otetaan huomioon kotiuttamista koskevat ohjeet eversti Bonsdorffin allekirjoittamasta ohjeesta:

"1. Sairaalloiset henkilöt lääkärin lausunnon 
perusteella,

2. Maalaisväestöön kuuluvat ennen kaupunkilaisia,

3. Vanhempiin ikäluokkiin kuuluvat,

4. Lastaustyöntekijät,

5. Putkityöläiset,

6. Siirtoväkeen kuuluvat ainoastaan kuntien esikuntien anomuksesta, paitsi viipurilaisia ammattimiehiä,

7. Sellaiset, jotka eivät palvele työmuodostelmassa ammattiaan vastaavassa tehtävässä."

Työvoiman puutetta ratkottiin samalla kahdella tasolla ja samanaikaisesti tahdottiin pitää työteho mahdollisimman korkeana. Kotirintaman työvoimatilannetta parannettiin ensisijaisesti sairaalloisilla henkilöillä, vai mitä? Listaus kertoo jotain myös siitä, millaisesta työvoimasta oli erityisesti puutetta kotirintamalla.

Pistin hetki sitten vakavaan harkintaan artikkelin kirjoittamisen työvelvollisista. Tätä silmällä pitäen tutkailin hieman lähdemateriaalien  Arkistoaineiston puutteesta ei kyllä voi vetää johtopäätöksiä tutkimuksen puutteeseen. Sen voin teille kertoa.
 
Lainaus:
Linnoitustöiden johtaja (vt.) eversti O. Bonsdorffin kiertokirje, 5.12.1941, 15818/Lin1/1i/6/T12528, KA.

2 kommenttia:

  1. Myös työvelvollisuuslain nojalla työllistettyihin naisiin liittyy kiinnostavaa vaikenemista ja ohittamista. Professori emerita Kaija Heikkinen julkaisi viime vuonna kirjan Yksin vai yhdessä, jossa hän käsittelee rintamanaisten erilaisia ryhmiä. Siinä hän toteaa, että erityisesti pesuloissa ja varustehuollossa työvelvollisina työskennelleitä naisia pidettiin käytännössä prostituoituina - ainakin maineeltaan. Vähän eri asia kuin vaikkapa lotat.

    Mikä sun väitöskirjan varsinainen aihe on? En heti löytänyt sitä täältä blogista, vaikka varmaan se täällä jossain on... Kiinnostavaa! Minä tutkin naisten palkkatyötä toisen ms:n ja jälleenrakennuksen aikana, ja nimenomaan muistitiedon menetelmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Väitöstutkimukseni aiheena on työvoiman sotilaallinen käyttö Suomessa 1939-45. Esim siis työvelvolliset linnoitustöissä jatkosodassa, ja semmoiset!

      Myös sinun aiheesi kuulostaa kiehtovalta! Työn ja työvoiman tutkiminen on mielenkiintoista.

      Täytyykin muuten kurkata mainitsemasi kirja.

      -otto

      Poista