Väitöskirjassani
tutkin työvoiman sotilaallista käyttöä Suomessa vuosina 1939–1945.
Tutkimuskysymykseni on: Miten Suomessa
käytettiin työvoimaa sotilaallisiin tarkoituksiin toisen maailmansodan aikana?
Oletukseni mukaan merkittävä osuus sotilaallisesti käytetystä työvoimasta toimi
linnoitus-, rakennus- ja tietöissä. Tätä työvoimaa olivat esimerkiksi talvi- ja
jatkosodassa linnoitustöissä käytetyt suomalaiset työvelvolliset, jotka olivatkin
suurin ryhmä armeijan käyttämästä työvoimasta, mutta eivät suinkaan ainoa. Nostan
esille myös neuvostoliittolaiset sotavangit sekä suomalaiset toipilaat.
Esimerkiksi
jatkosodan aikana työvelvollisia oli linnoitustöissä kaikkiaan noin 69 000.
Työvelvollisuus perustui lainsäädäntöön ja sen suorittamisesta saattoi saada
lykkäystä, mutta ei vapautusta. Palkkaa maksettiin normitettujen taulukkojen
mukaan, mutta silti miehet usein tunsivat olevansa pakkotyössä. Sotavangeista
koottiin puolestaan työkomppanioita, joissa helmikuussa 1942 oli kirjoilla lähes
10 000 vankia. Toipilaat olivat suomalaisia asevelvollisia, joiden psyyke
ei ollut kestänyt sotaa. Heitä käytettiin usein urakkatöissä. Työvoimana
käytettyjen toipilaiden määrä on vielä selvittämättä. Aikaisempi
tutkimuskirjallisuus ei suoranaisesti käsittele työvoiman sotilaallista
käyttöä, vaan kohde on useimmiten organisaatiotasolla.
Tutkimukseni
metodologisena pohjana on Reinhart Koselleckin käsitteet kokemustilasta ja
odotushorisontista. Näiden käsitteiden avulla tutkin erilaisia käännekohtia ja
merkittäviä tapahtumia sekä näiden suhdetta historialliseen nykyhetkeen,
kokemukseen menneestä ja odotuksiin tulevasta. Jatkosodan alku on tästä hyvä
esimerkki. Taustalla olivat kokemukset talvisodasta ja siitä, kuinka
ikiaikainen idänuhka konkretisoitui Venäjän hyökätessä Suomeen.
Odotushorisontti välirauhan aikana on tulkittavissa samaan suuntaan: miten
muuten olisi suhtauduttava valtaviin linnoitustöihin?
Tutkimus
on perustettava alkuperäisaineiston perustutkimukselle ja analyysille,
sekundaaristen lähteiden jäädessä pienempään rooliin. Merkittävin osa
lähdeaineistosta on viranomaisten sotatilan aikana tuottamia dokumentteja:
kirjeitä, puhelinsanomia ja sähkeitä, joiden tarkoitukset vaihtelevat käskyistä
tiedonantoihin ja tiedusteluihin. Lisäksi on erilaisia esityksiä määrärahoista,
taulukoituja määrävahvuuksia sekä muistioita ja tarkastuspöytäkirjoja. Myös muistitiedon käytön mahdollisuus on
otettava huomioon.
Tavoitteena
on rakentaa alkuperäisaineiston analyysille perustuva esitys työvoimasta ja sen
sotilaallisesta käytöstä toisen maailmansodan Suomessa. Tämän avulla on
mahdollista luoda entistä laajempi kuva Suomen historiasta uuden ja tuoreen
näkökulman kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti