Välirauhan aikana Salpalinjaa oli rakentamassa useampi rakennusurakoitsija.
Armeijan piiristä ei oikein löytynyt tarvittavaa rakennusteknillistä osaamista,
jota linnoitustyöt vaativat. Rakennusliikkeillä oli jo valmiina työnjohto ja
tarvittavat laitteet, joten miksipä niitä ei olisi hyödynnetty?
Jäin miettimään tätä urakoitsijoiden käyttöä
linnoitustöissä, luonnollisesti omista lähtökohdistani käsin, eli työvoiman
sotilaallisen käytön suunnalta. Linnoitustoimisto toimi töiden tilaajana ja
valvojana, rakennusfirmat toteuttivat työt. Sivusin hieman urakoitsijoiden
käyttöä Salpalinjan työmailla juuri ilmestyneessä artikkelissani
(Sotilasaikakauslehti 11/2012).
Kysymyksiä on enemmän
kuin vastauksia.
Katsoin tietysti, mitä legendaarinen R. Arimo asiasta
kirjoitti linnoittamisen historiassaan. Ei kovinkaan laajasti. Perusperiaatteet
toki tuli Arimon kerrottua, kuten esimerkiksi että urakoitsijoita oli töissä
kerrallaan 8-14, joista valtaosa II armeijakunnan alueella. Osa urakoitsijoista
oli linnoitustoimiston urakkatöiden valvontatoimiston valvonnassa, osa taas
työpiirien.
Kysymys valvonnasta onkin kiehtova. Betonisten linnoituslaitteiden
oli oltava tasalaatuisia ja vahvuuksien oli täsmättävä. Linnoitustoimistolla
oli siis urakkatöiden valvontatoimisto ja kaikkien betonitöiden valvonnasta vastuussa
ollut suunnitteluosaston tarkastustoimisto.
Tässä virkistykseksi lainaus insinööri Olavi Talvion
tarkastuskertomuksesta vuodelta 1941:
”Helmikuun 15 p:nä
tarkastettiin korsun 67 sisäpinnat, sisälaudoituksen tultua puretuksi. Paikalla
olivat insinööri Tuompo, Bryk, Harjunen ja allekirjoittanut. Seinissä
havaittiin lukuisia pienenpiä valuvikoja. Epäonnistunein oli kuitenkin
pst.aukko. Sen vasen reuna oli vajaa niin, että raudat olivat näkyvissä.
Pinnassa oli vielä betonia, joka vaikutti pehmeältä ja pilaantuneelta. […] Kun
laudoitusta ryhdyttiin purkamaan, valui esiin sitomatonta sementtivelliä. Ympärillä
oli pehmeää kovettumatonta betonia, jota poistettiin n. 5-10 sm syvyydeltä.
Katsottiin, että betoni oli jäätymisen takia pilaantunutta.”
Kaikki ei aina mennyt ihan putkeen urakoitsijoilla, mutta ei
varmasti mennyt työryhmien työtkään. Urakoitsijoiden töiden merkityksen
arviointi vaatii aiheen tutkimista. Tulevassa tutkimuksessani tulen ottamaan
tarkasteluun myös urakoitsijoiden käytön Salpalinjan työmailla.
Onkohan kukaan koonnut tietoja ylös, että kuinka suuri oli
urakoitsijoiden rakentamien linnoituslaitteiden suhteellinen osuus kaikista?
Lainauksen lähde: Tarkastustoimiston toimistopäällikön
insinööri B. Brykin kirje Suunnitteluosaston päällikölle, 27.2.1941,
466/S/Sal/15/T12561, Kansallisarkisto. Kirjeen liitteenä insinööri O. Talvion
tarkastuskertomus sekä insinööri Muottisen kirje yli-insinööri A.I.
Eerikäiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti