Muokattu 19.9.
Yksi heikkous arkistoaineksen digitoinnista tulee mieleen. Nyt kun tuota meidän arkistolaitosta uudistettiin ja Sörnäisten toimipisteen palvelut poistettiin, on kuitenkin hienoa että esimerkiksi sotapäiväkirjojen digitointi on edennyt. Nyt on mahdollista katsoa vaikka paljon käyttämääni linnoitusrakennuspataljoonan 211 sotapäiväkirjaa omalla koneella, jos vaikka tarvisi tarkastaa jotain! Mutta se heikkous? Tuosta linkistä voi halutessaan katsoa ja arvata, mitä tarkoitan. Tai sitten voi lukea pari lausetta lisää.
Digitointi on suoritettu osittain huolimattomasti. Osa tekstistä on lukukelvotonta kahdesta eri syystä - joko teksti on kuvassa palanut täysin valkoiseksi tai tummunut aivan mustaksi. Siinä sitten arvailemaan! Omana henkilökohtaisena mielipiteenäni voin sanoa, että olkoon digitoitu: tahdon silti katsoa alkuperäiskappaletta. Silloin ei tarvitse kirota edellä mainittuja, vaan voi keskittyä ymmärtämään silloista käsialaa. Olen kyllä huomannut, että silloinkin saa välillä arvailla. Mutta eiköhän se ole parempi arvailla vain yhden kerroksen läpi, jos tällainen ilmaus sallitaan.
Tällä tekstillä en tietenkään tahdo tuomita arkistojen digitointia! Se on hyvää kehitystä, sillä se mahdollistaa tutkimisen vapaavalintaisena kellon aikana. Mikä sen mukavampaa, kun ei tarvitse manata aikataulujen ja aukioloaikojen heikkoa yhteensopivuutta.
Se mitä tahdon sanoa: digitointi pitää tehdä niin, että dokumentit ovat lukukelpoisia. Työ pitää tehdä kunnolla.
Omat kokemukseni digitoiduista arkistoista ovat hyvin rajalliset, mieluusti kuulisin muidenkin kokemuksista.
Lisäys
Laitoin viestiä arkistolle ja selvisi, että sotapäiväkirjat ovat mikrofilmeistä digitoidut. Näin ollen yllä oleva digitointikritiikkini osuu osittain aiheen viereen. Nämä heikosti mikrofilmatut voisi tietysti ottaa uusiksi alkuperäisten avulla. Sehän olisi helppoakin, käyttäjilät palaute heikosta laadusta ja ei muuta kuin uusiksi. Digitaalisena kun kuitenkin on hurja määrä täysin priimaa tavaraa, niin ei nyt sentään koko settiä tarvitsisi uusia. Tässä maailmantilassa se vaan taitaa viedä liikaa rahaa, jota Arkistolaitoksellakaan ei ole tarpeeksi.
Tämä ei kuitenkaan poista kärkeä mielipiteeltäni: työ pitää tehdä kunnolla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Minulle on todettu Arkistolaitoksen syvällä rintaäänellä, että sotapäiväkirjat digitoitiin mikrofilmiltä. Onkohan kokemasi laaduttomuus peräisin mikrofilmauksesta digitoinnin sijaan? (En siis koskaan käyttänyt ao. aineistoja ennen digitointia enkä tiedä missä muodossa ne arkistossa sai eteensä.)
VastaaPoistaSyy siis juurikin mikrofilmeissä, sanoivat! Mutta miksi laadun annetaan kärsiä nopeuden perusteella? (Vastaus: raha)
PoistaMiten lie digitointi onkaan suoritettu, on tässä tapauksessa lopputulos heikko. Ja se ratkaisee. Laitoin siitä toki palautetta arkistolle, mutta eivät ole vielä vastanneet. :)
VastaaPoistaArkistossa ainakin jatkosodan sotapäiväkirjat tulee fyysisesti eteen. Jostain syystä on semmoinen muistikuva, että talvisodan sotapäiväkirjat voisi olla mikrofilmeiltä katsottavia arkistossa ja että ne olisi juurikin mikrofilmeiltä digitoitu. Pitäisi varmaankin tarkistaa arkistolaitoksen sivuilta.
Tuohan on ihan ok-laatua. Pystyy lukemaan ihan hyvin, mitä nyt kursorisesti kävin lävitse antamaasi linkkiä.
VastaaPoistaTietysti täytyy pyrkiä parempaan, mutta ei-Hesassa asuvana osaan olla kiitollinen tästäkin
Hyvä, jotta kelpaa! Osa tuon spk:n sivujen reunoista on osin ihan mustia ja osin valkoisia. Varsinkaan tummuneista kohdista ei löydä kirjaimia, vaaleista jokseenkin. Mutta siellähän on myös jäätävä määrä huippulaatuista jälkeä myös. Sain myös selville, että spk:t on mikrofilmeistä digitoitu ja että heikko jälki johtuu heikoista mikrofilmeistä, ei siis suoranaisesti digitoinnista.
VastaaPoista