Mietinpä
tuossa hetkenä eräänä. Perinteistä sotahistoriaa lukiessa lukijan eteen lyödään
divisioona toisensa perään, armeijakuntia tuonna ja kokonaisia armeijoita
tänne. Mutta mikä vaikutus tällä on? Se vaikuttaa suoraan sodan inhimmillisen
puolen näkymään. Siinä missä puhutaan divisioonista, on kyseessä tuhansia
miehiä.
Yksiköitä
heitetään tuleen ja toisia murskataan. Kenties näin, mutta mistä nämä yksiköt pohjimmiltaan koostuvat? Ihmisistä.
Tämä
puhetapa vie mielestäni katsetta pois tappioista, siitä että yksiköt
muodostuivat "elävästä voimasta". Vielä ahdistavampaa olisikin lukea
miesmäärän tarkkuudella, kuin epämääräisesti yksikköinä ilmaistuna.
Nyt
lueskelen Beevorin Normandia 1944 teosta. Tästähän tämä ajatus lähti
liikkeelle. Oman hämäryytensä asiaan tietysti tuo vielä sodan osapuolien
erilaiset kokoonpanot, eri aselajien määrävahvuudet ja niin edelleen.
Ei sen
puoleen, en tiedä miten yksiköiden liikkeitä sitten pitäisi kuvata. Ehkä vastaus olisikin paremmassa pohjustamisessa:
brittein joukkojen määrävahvuudet... Amerikkalaisten... Wehrmachtin, SS:n..
Ymmärsitte varmaan, mitä tarkoitan.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti