Luin tuossa vihdoin loppuun Peter Englundin teoksen Sodan
kauneus ja kauheus, josta olenkin jo aiemmin maininnut.
Huomasin tekstistä mielenkiintoisia seikkoja, jotka
liittyvät – "yllättäen" – omaan intressipiiriini. Ja sehän on nyt ollut laveasti
seuraavanlaisia sotahistoriaan, sotalaitoksiin ja sodankäyntiin liittyviä,
kuten: linnoittaminen, rakentaminen, työ ja työvoima sodassa.
Nämähän eivät ole mitään uusia asioita. Jo Machiavellin
aikaan oli linnoittaminen kova sana: varsinainen tekeminen käsitteen taustalla
on tosin hieman muuttunut niistä ajoista, samoin kuin tekniikka sun muut.
Näistä en kuitenkaan tahdo löytää paljoakaan tutkimusta.
Täysin mahdollista on myös, etten ole etsinyt kunnolla – eli oikeilla
hakusanoilla.
Englundin kirjan yksi seurattavista hahmoista on William
Henry Dawkins, joka palveli ensimmäisessä maailmansodassa insinöörinä
Australian armeijassa. Englund kirjoittaa:
”Dawkins panee
sotilaansa asianmukaiseen järjestykseen ja jakaa eri ryhmille päivän tehtävät.
Osa heistä jatkaa vesiputkien kaivamista maahan. Se ei ole järin kunniakasta,
eikä se kelpaisi jymyjutuksi kuvalehteen, mutta se on silti välttämätöntä.”[1]
Siitäkö johtuu, etteivät esimerkiksi rakennustyöt sodassa
ole saaneet paljon tutkimusta osakseen?
Otetaan nyt esimerkiksi linnoitusrakennuspataljoonat
Suomessa toisen maailmansodan aikana. Uskallan väittää, että tehty työ oli
välttämätöntä. Mutta kenties se ei ollut järin kunniakasta? Työmiehet olivat
valtaosin pakko-otettuja työvelvollisuuslainsäädännön perusteella. Silti on
vaikeata löytää useampaa viittausta heihin. Minulla on sellainen tunne, että
tässä on jotain. Jotain, jota täytyy miettiä ja pohtia enemmänkin.
[1]
Englund, Peter: Sodan kauneus ja kauheus, 141.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti