Mainitaan nyt kuukauden kohokohtana osallistuminen Nordic Labour History Conferenceen, joka pidettiin Reykjavikissa. Esiinnyin sessiossa Nordic states and free/unfree labour työvelvollisuuslain suunnittelemisesta Suomessa 20-30-luvuilla. Hyviä ajatuksia ja ajatustenvaihtoa!
Perustutkimuksen kanssa eteneminen on tarkoittanut arkistomuistiinpanoja, arkistomuistiinpanoja ja lukemista. Joulukuun aikana tavoite jälleen kirjoittaa ja ensi vuoden alkupuolella takaisin arkistoon. Kotijoukkojen esikunnan työvoimaosaston kuviot aikalailla selkeät - seuraavaksi konkreettiseen työvoiman käyttöön.
Näin se menee.
Vielä viimeisen vuoden rahoitus kun järjestyy!
sunnuntai 4. joulukuuta 2016
tiistai 8. marraskuuta 2016
With the Old Breed
With the Old Breed
Luin E. B. Sledgen sotamuistelmat toisen maailmansodan Tyynenmeren sotanäyttämöltä, otsikkona tuo mikä tuossa ylhäällä lukee. Sledgen saattaa olla monellekin tuttu HBO:n minisarjasta The Pacific - Tyynenmeren taistelutoverit. Mutta tämä kirja. Vakuuttava ja vaikuttava, jonka pitäisi kuulua jokaisen lukemistoon. Se on hyvin kirjoitettu ja kieli on vaikuttavaa.
Kuvaukset Peleliun ja Okinawan taistelukentiltä ovat aivan kammottavaa luettavaa. Sota oli mm. kuolemaa ja kärsimystä, silpoutuneiden ruumiiden löyhkää, tykistökeskityksiä, likaa, mutaa, sadetta ja väsymystä. Yksi jatkuvat teema on pelko eri muodoissaan ja siihen liittynyt Sledgen taistelu itsensä pitämisessä kasassa. Tähän liittyi vahvasti toinen läpileikkaava teema, joka edusti vastapainoa - esprit de corps.
Tämä Sledgen mukaan oli perua kovasta koulutuksesta ja kasvatuksesta sekä yhdessä koetuista taisteluista. Lähimmät toverit olivat ainoat, joita oli. Öisin poteroissa Peleliulla toinen piti vahtia soluttautuvien japanilaisten varalle. Toinen yritti nukkua parhaansa mukaan, jotenkin muuten kuin maaten.
Taistelukenttää Sledge usein kuvaa sanoilla "meat grinder". Tyynenmeren taisteluiden tappiot olivat kovia molemmilla osapuolilla. Sledgen komppaniassa oli rivissä Okinawan jälkeen 26 Peleliun veteraania. Peleliun ja Okinawan taisteluissa 1. merijalkaväkidivisioonan jalkaväkiosat olivat kärsineet 150 prosentin tappiot.
Suosittelen vahvasti tämän lukemista.
Luin E. B. Sledgen sotamuistelmat toisen maailmansodan Tyynenmeren sotanäyttämöltä, otsikkona tuo mikä tuossa ylhäällä lukee. Sledgen saattaa olla monellekin tuttu HBO:n minisarjasta The Pacific - Tyynenmeren taistelutoverit. Mutta tämä kirja. Vakuuttava ja vaikuttava, jonka pitäisi kuulua jokaisen lukemistoon. Se on hyvin kirjoitettu ja kieli on vaikuttavaa.
 |
| E. B. Sledge, kuva wikipediasta |
Tämä Sledgen mukaan oli perua kovasta koulutuksesta ja kasvatuksesta sekä yhdessä koetuista taisteluista. Lähimmät toverit olivat ainoat, joita oli. Öisin poteroissa Peleliulla toinen piti vahtia soluttautuvien japanilaisten varalle. Toinen yritti nukkua parhaansa mukaan, jotenkin muuten kuin maaten.
Taistelukenttää Sledge usein kuvaa sanoilla "meat grinder". Tyynenmeren taisteluiden tappiot olivat kovia molemmilla osapuolilla. Sledgen komppaniassa oli rivissä Okinawan jälkeen 26 Peleliun veteraania. Peleliun ja Okinawan taisteluissa 1. merijalkaväkidivisioonan jalkaväkiosat olivat kärsineet 150 prosentin tappiot.
Suosittelen vahvasti tämän lukemista.
torstai 3. marraskuuta 2016
31. tutkimuskuukausi
Lokakuussa:
- apurahahakemusta
- arkistomuistiinpanoj
- lukemista
- kirjoittamista
- paljon kahvia
- apurahahakemusta
- arkistomuistiinpanoj
- lukemista
- kirjoittamista
- paljon kahvia
tiistai 1. marraskuuta 2016
Työvelvollisia ja lääkärintodistuksia 1942
Maaliskuun 12. päivänä 1942 Luvian työvoimalautakunnan puheenjohtaja Reino Homeri otti ja kirjoitti kirjelmän osoittaen sen Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle. Oli havaittu ongelmia työvelvollisten suhteen. Tämä ongelma muodustui siitä, että Homerin arvion mukaan käytännössä kuka tahansa kotirintamalainen saisi lääkärintodistuksen, jolla todistettaisiin työkyvyttömyys. Luvian työvoimalautakunnalla oli tästä omakohtaista kokemusta,
Metsätyöt olivat tärkeitä ja niiden suorittamiseen piti saada tarvittava työvoima. Kaikkia ei kuitenkaan hommat kiinnostaneet. Homeri kirjoitti vastaan tulleen kolme "metsätyövelvollisuuden laiminlyöjää" joilla kaikilla oli ollut lääkärintodistus.
”Yhdellä miehistä oli sellainen todistus, että on oltava sisällä. Kuitenkin tämä sama mies ajaa seuraavina päivinä huviajelua hevosella kovassa tuulessa ja pakkasessa ikään kuin meitä uhmaten. Tätä terveys tuntui kyllä kestävän, mutta mahdollisesti se olisi ollut terveydelle turmiollista, jos tässä reessä olisi ollut halkokuorma.”
”Toisella miehellä taas oli sellainen todistus, että on huonon sydämensä vuoksi työhön kykenemätön. Sama sydän kestää kuitenkin yhtämittaista juopottelua ja valvomista vuosimääriä.”
Kolmas todistuksen saanut sentään meni "jälkeenpäin metsähommiin omin päin".
Tällaisella Homeri katsoi olleen vakavia vaikutuksia kotirintaman mielialaan ja työvelvollisuuslain asemaan kansan silmissä, kun "tällaiset miehet saavat juopotella ja maleksia yleisillä paikoilla".
Vielä Homeri tahtoi ottaa yhden esimerkin eräästä nuoresta miehestä, "jolla kyllä on tuberkeli selässä, mutta joka siitä huolimatta on tehnyt säännöllisesti työtä".
”Annamme hänelle määräyksen mennä hevosmieheksi erään rintamamiehen viljapellolle. Sinne ei kuitenkaan mennä, sillä selkä on kipeä ja siitä on todistus. Heti jälkeenpäin mies menee kuitenkin samaan työhön naapuritalon pellolle. Tätä peltoa selkä kai kesti paremmin.”
Homeri päätyi siihen tulokseen, että kaikki sairaatkin olisi tehtävä työvelvollisiksi. Ja ainakin kaikki työkykyiset sairaat olisi lähetettävä puolustusvoimien työmuodostelmiin, tai muuten kuri katoaisi kokonaan, "kun ammattijuopot saavat pysyä työstä syrjässä".
Metsätyöt olivat tärkeitä ja niiden suorittamiseen piti saada tarvittava työvoima. Kaikkia ei kuitenkaan hommat kiinnostaneet. Homeri kirjoitti vastaan tulleen kolme "metsätyövelvollisuuden laiminlyöjää" joilla kaikilla oli ollut lääkärintodistus.
”Yhdellä miehistä oli sellainen todistus, että on oltava sisällä. Kuitenkin tämä sama mies ajaa seuraavina päivinä huviajelua hevosella kovassa tuulessa ja pakkasessa ikään kuin meitä uhmaten. Tätä terveys tuntui kyllä kestävän, mutta mahdollisesti se olisi ollut terveydelle turmiollista, jos tässä reessä olisi ollut halkokuorma.”
”Toisella miehellä taas oli sellainen todistus, että on huonon sydämensä vuoksi työhön kykenemätön. Sama sydän kestää kuitenkin yhtämittaista juopottelua ja valvomista vuosimääriä.”
Kolmas todistuksen saanut sentään meni "jälkeenpäin metsähommiin omin päin".
Tällaisella Homeri katsoi olleen vakavia vaikutuksia kotirintaman mielialaan ja työvelvollisuuslain asemaan kansan silmissä, kun "tällaiset miehet saavat juopotella ja maleksia yleisillä paikoilla".
Vielä Homeri tahtoi ottaa yhden esimerkin eräästä nuoresta miehestä, "jolla kyllä on tuberkeli selässä, mutta joka siitä huolimatta on tehnyt säännöllisesti työtä".
”Annamme hänelle määräyksen mennä hevosmieheksi erään rintamamiehen viljapellolle. Sinne ei kuitenkaan mennä, sillä selkä on kipeä ja siitä on todistus. Heti jälkeenpäin mies menee kuitenkin samaan työhön naapuritalon pellolle. Tätä peltoa selkä kai kesti paremmin.”
Homeri päätyi siihen tulokseen, että kaikki sairaatkin olisi tehtävä työvelvollisiksi. Ja ainakin kaikki työkykyiset sairaat olisi lähetettävä puolustusvoimien työmuodostelmiin, tai muuten kuri katoaisi kokonaan, "kun ammattijuopot saavat pysyä työstä syrjässä".
torstai 13. lokakuuta 2016
Mistä sotatalouden mallia vuonna 1925?
Vuonna 1924 asetettiin Kaarlo Castrénin johdolla sotatalouskomitea selvittämään sitä, miten sotatalous tulisi Suomessa järjestää.
Olen kyseisen komitean osalta tutkinut erityisesti sen tuottamaa kuudetta mietintöä "Työmarkkinoista sodan aikana". Tämä 29 sivuinen salainen mietintö valmistui toukokuussa 1925. Maailmansodasta ei vielä ollut pitkääkään aikaa ja sen sodan kokemuksista lähdettiin liikkeelle käytännössä jokaisessa asiassa - siis tässä mietinnössä.
Suomella oli joitain omia kokemuksia, joista saattoi olla iloa. Suuriruhtinaskunta oli saanut osansa sotaa tukevan teollisuuden tilauksista ja myös omia kokemuksia elintarvikepulasta. Varsinaiset sotatoimet rajoittuivat sisällissotaan. Mutta kokemuksista lähdettiin liikkeelle. Ja jos ei ollut omia kokemuksia, pyrittiin ottamaan oppia toisten kokemuksista. Tässä työmarkkinamietinnössä oli viisi valtiota, joihin Castrénin komitea kiinnitti huomionsa: Saksa, Englanti, Ranska, Italia ja Ruotsi.
Tämä on mielestäni varsin kiinnostava yhdistelmä, jossa on mukana voittajat ja häviäjät sekä sodassa sivussa pysynyt läntinen naapuri. Mietinnön tekstin sävy on melko neutraali, eikä siinä suoraan eritellä eri ratkaisujen paremmuutta. Pikemmin asioita perustellaan sillä, että jokaisessa em. maassa tehtiin samankaltaisia ratkaisuja, esimerkiksi sotateollisuuden työvoiman paikallaan pysyttämiseksi tai jonkinlaisen työvelvollisuuden tai vastaavaan aikaasaamiseksi.
No, tämä vuosien 1924-1925 sotatalousasioista!
Olen kyseisen komitean osalta tutkinut erityisesti sen tuottamaa kuudetta mietintöä "Työmarkkinoista sodan aikana". Tämä 29 sivuinen salainen mietintö valmistui toukokuussa 1925. Maailmansodasta ei vielä ollut pitkääkään aikaa ja sen sodan kokemuksista lähdettiin liikkeelle käytännössä jokaisessa asiassa - siis tässä mietinnössä.
Suomella oli joitain omia kokemuksia, joista saattoi olla iloa. Suuriruhtinaskunta oli saanut osansa sotaa tukevan teollisuuden tilauksista ja myös omia kokemuksia elintarvikepulasta. Varsinaiset sotatoimet rajoittuivat sisällissotaan. Mutta kokemuksista lähdettiin liikkeelle. Ja jos ei ollut omia kokemuksia, pyrittiin ottamaan oppia toisten kokemuksista. Tässä työmarkkinamietinnössä oli viisi valtiota, joihin Castrénin komitea kiinnitti huomionsa: Saksa, Englanti, Ranska, Italia ja Ruotsi.
Tämä on mielestäni varsin kiinnostava yhdistelmä, jossa on mukana voittajat ja häviäjät sekä sodassa sivussa pysynyt läntinen naapuri. Mietinnön tekstin sävy on melko neutraali, eikä siinä suoraan eritellä eri ratkaisujen paremmuutta. Pikemmin asioita perustellaan sillä, että jokaisessa em. maassa tehtiin samankaltaisia ratkaisuja, esimerkiksi sotateollisuuden työvoiman paikallaan pysyttämiseksi tai jonkinlaisen työvelvollisuuden tai vastaavaan aikaasaamiseksi.
No, tämä vuosien 1924-1925 sotatalousasioista!
Kaarlo Castrénin arkisto, #sotatalouskomitea @Kansallisarkist kaikki mietinnöt, joita ei meinannut mistään löytyä! pic.twitter.com/cQ2DBdzL2j— Otto Aura (@auraotto) July 31, 2015
maanantai 3. lokakuuta 2016
30. tutkimuskuukausi
Syyskuussa oli kaksi johtavaa teemaa tutkimuksen saralla.
1. Arkistyötä.
Kotijoukkojen esikunnan työvoimatoimiston/-osaston papereiden pöllyttämisen sain valmiiksi. Tai valmiiksi ainakin siihen asti, kunnes huomaan että jotain täytyy tarkastella lisää.
Paljon, paljon matskua jatkosodan aikaisesta työvelvollisuuden toimeenpanosta. Aivan kuten pitikin olla!
Kasasin myös kuukausittaisen tilaston suojeluskuntapiirien eteenpäin lähettäneistä työvelvollisista. Summa oli aika lähellä aikaisempaa arviotani, vajaa 75 000. Valtava määrä työvelvollisia!
2. Apurahahakemusta.
Kyllä vaan, kun kolme vuotta lähestyy täyttymistään Kulttuurirahaston rahoittamana, niin rahoitusta täytyy hakea vielä neljännelle vuodelle.
2. Apurahahakemusta.
Kyllä vaan, kun kolme vuotta lähestyy täyttymistään Kulttuurirahaston rahoittamana, niin rahoitusta täytyy hakea vielä neljännelle vuodelle.
keskiviikko 28. syyskuuta 2016
Arkiston pöllytystä
Arkistossa kun pöllyttää vanhoja papereita lähdeaineiston toivossa, aina välillä tulee vastaan jotain yllättävää, jännittävää, mielenkiintoista ynnä muuta, mutta täysin omien tutkimuskysymysten ulkopuolelta. Aika usein itse asiassa.
Silloin voi vaikka kirjoittaa niistä blogitekstin.
Nyt on vaiheessa Kotijoukkojen esikunnan työvoimatoimiston/-osaston arkisto. Siinäkin muuten riittää paperia! Marraskuun 1942 loppuun mennessä työvoimaosaston päällikkö Yrjö W. Laaksonen laski lähetettyjen kirjeiden määrän olleen noin 80 000. Ja niitä myös tuli, joskaan siitä määrästä ei ole arviota näkynyt.
Yksi saapuneista kiinnitti huomioni, tuo josta nappasin valokuvan ja latasin tuohon yläpuolelle.
Hevoshoidonkonsulentti Ukko Uljakas, Hippologisesta neuvontatoimistosta.
Oli pakko googlettaa Ukko Uljakas. Osuma kertoi, että U. Uljakas oli julkaissut kirjan vuonna 1936 otsikolla Hevosista. Valikoima kertoelmia ja tutkielmia hevosaiheita koskettelevasta kirjallisesta tuotannosta, silmälläpitäen erikoisesti suomalaista hevosta.(Finna)
Silloin voi vaikka kirjoittaa niistä blogitekstin.
Nyt on vaiheessa Kotijoukkojen esikunnan työvoimatoimiston/-osaston arkisto. Siinäkin muuten riittää paperia! Marraskuun 1942 loppuun mennessä työvoimaosaston päällikkö Yrjö W. Laaksonen laski lähetettyjen kirjeiden määrän olleen noin 80 000. Ja niitä myös tuli, joskaan siitä määrästä ei ole arviota näkynyt.
Yksi saapuneista kiinnitti huomioni, tuo josta nappasin valokuvan ja latasin tuohon yläpuolelle.
Hevoshoidonkonsulentti Ukko Uljakas, Hippologisesta neuvontatoimistosta.
Oli pakko googlettaa Ukko Uljakas. Osuma kertoi, että U. Uljakas oli julkaissut kirjan vuonna 1936 otsikolla Hevosista. Valikoima kertoelmia ja tutkielmia hevosaiheita koskettelevasta kirjallisesta tuotannosta, silmälläpitäen erikoisesti suomalaista hevosta.(Finna)
keskiviikko 7. syyskuuta 2016
Suomi kuntoon!
Siis fyysiseen kuntoon... Tässä ohjeet vuodelta 1941 Kotijoukkojen esikunnan liikuntatoimiston toimesta.
Lähde: Kansallisarkisto.
tiistai 6. syyskuuta 2016
keskiviikko 10. elokuuta 2016
Työvoimaa Salpalinjalla
Olen tässä viime aikoina muun muassa tutkinut työvoimaa Salpalinjan rakennustyömailla, eli välirauhan aikaisissa linnoitustöissä. Silloinhan ei mistään Salpalinjasta nimenä tiedetty mitään, vaan puhuttiin esimerkiksi Moskovan rauhan pääpuolustusasemasta. Mutta sillä nyt ei ole varsinaista merkitystä työvoiman suhteen.
Kirjoitin näistä vahvuuksista jo aikaisemmin tänne!
Nyt tuli arkistosta vastaan linnoitustoimiston suunnitelma työvoiman vaihtelusta 1940-1941. Tästä kuva tuossa alla.
Loka-marraskuussa olisi työmaat olleet vahvimmillaan noin 18 000. Arvio meni ns. metsään. Syyskuun lopulla vahvuus oli jo noin 23 000 ja vuodenvaihteessa noin 28 000. Pieni notkahdus tammikuussa taisi vahvuuksissa käydä (tai sitten syy oli puutteellisissa ilmoituksissa), mutta kevään vahvuus pyöri noin 28 000 luokassa.
Esimerkiksi Arimon Linnoittamisen historiassa on käppyrä, jossa maaliskuun kohdalla vahvuus on noin 35 000, joka luku summautuu "omista työläisistä" ja urakoitsijoista. Tässä käyrässä omien työläisten vahvuus menee samoja linjoja, joita itsekin olen löytänyt. Hyvä kysymys siis suhteessa arkistosta löytyneisiin vahvuuslukuihin on: ketkä kaikki summaan on sisällytetty?
Kirjoitin näistä vahvuuksista jo aikaisemmin tänne!
Nyt tuli arkistosta vastaan linnoitustoimiston suunnitelma työvoiman vaihtelusta 1940-1941. Tästä kuva tuossa alla.
Loka-marraskuussa olisi työmaat olleet vahvimmillaan noin 18 000. Arvio meni ns. metsään. Syyskuun lopulla vahvuus oli jo noin 23 000 ja vuodenvaihteessa noin 28 000. Pieni notkahdus tammikuussa taisi vahvuuksissa käydä (tai sitten syy oli puutteellisissa ilmoituksissa), mutta kevään vahvuus pyöri noin 28 000 luokassa.
Esimerkiksi Arimon Linnoittamisen historiassa on käppyrä, jossa maaliskuun kohdalla vahvuus on noin 35 000, joka luku summautuu "omista työläisistä" ja urakoitsijoista. Tässä käyrässä omien työläisten vahvuus menee samoja linjoja, joita itsekin olen löytänyt. Hyvä kysymys siis suhteessa arkistosta löytyneisiin vahvuuslukuihin on: ketkä kaikki summaan on sisällytetty?
tiistai 2. elokuuta 2016
28. tutkimuskuukausi
Tähän vaiheeseen täytyy vain lainata Shit Academics Say'n jakamaa kuvaa:
summer writing progress pic.twitter.com/eg26mBACOi— Shit Academics Say (@AcademicsSay) July 29, 2016
lauantai 4. kesäkuuta 2016
27. tutkimuskuukausi
Erilaisia kirjoitushommia. Ei juuri muuta raportoitavaa!
Juhannukseen mennessä tavoitteena olla välirauhan aika ensimmäisen käsikirjoitus-mallin paketissa.
Juhannukseen mennessä tavoitteena olla välirauhan aika ensimmäisen käsikirjoitus-mallin paketissa.
tiistai 17. toukokuuta 2016
Salpalinja ja työmaiden vahvuudet
 |
| "Nurmijärven HV-esteitä. Esteet estävät lehmien kulkemisen." 8.7.1941, SA-kuva. |
Ensimmäinen ilmoitettu luku on kesäkuun kuudennelta päivältä 1940, jolloin vahvuus oli 2810. Mukana Linnoitustoimiston omat rakennusjoukot, ruotsalaiset vapaaehtoiset ja muutamat muut. Syyskuun loppuun mennessä vahvuus oli jo luokkaa 23000.
Tuohon aikaan olikin kaikenlaisia ongelmia, joita voi hyvällä omalla tunnolla sanoa kasvukivuiksi. Majoitustilanne oli hyvin tilapäinen, teltoissa oli mentävä - ja ensimmäisenä tehtävänä parakkien rakentaminen työmaille. Myös taktillinen suunnittelu meinasi laahata perässä, kun linnoitteita nyt ei voinut vain rakentaa jonnekin. Työmiesten lisäksi piti saada työnjohtoa: rakennusinsinöörejä ja rakennusmestareita, joiden määrä oli lopulta Suomen kokoisessa maassa rajallinen.
Tätä vahvuuskysymystä voisi auttaa se, että saisi samankaltaisista vahvuusilmoituksista täydellisen sarjan. Vaan eipä taida ollakaan? Ei niin, että lähtisin tarkkoja numeroita paaluttamaan vahvuuksista, mutta muutoksesta ainakin voi jotain sanoa. Ja se oli kesäkuun alusta syyskuun loppuun mielestäni aikamoinen, jos lukumäärä kasvoi noin 8,5 kertaiseksi.
maanantai 2. toukokuuta 2016
26. tutkimuskuukausi
Huhtikuukin oli ja meni! Välillä tuntuu siltä, että tässä kaiken tekemisen ohessa aika kuluu hirmuista vauhtia.
Huhtikuun pääpaino oli arkistomateriaalissa. Tämä siitä huolimatta, että oletin olevani jo vahvemmin kirjoittamisessa kiinni. Pitää sitten vaan kirjoittaa tehokkaammin!
Salpalinjan rakennustyömailla ja Linnoitustoimiston papereiden parissa on aika kulunut.
Kirjoittamista varten on sentään jo runko valmis välirauhan osalta. Alkuun otetaan ministeriötaso ja se, kuinka työvelvollisuuden hoitaminen siirrettiin kansanhuoltoministeriöstä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöön. Toinen merkittävä osuus käsittelee tämän siirron jälkeen asetetun toimikunnan mietintöä otsikolla "Mietintö työvelvollisuusden käytäntöön soveltamisesta sodan aikana, I osa". Päivätty 15.4.1941. Tämän jälkeen siirryn salpalinjan rakennustyömaille, jossa tarkasteluun kaksi asiaa: käytännön työvoimakysymykset ja linnoitusrakennusjoukkojen liikekannallepanosuunnitelmat.
Tämä on suunnitelma, jännä nähdä kuinka hyvin siinä pysyn.
Huhtikuun pääpaino oli arkistomateriaalissa. Tämä siitä huolimatta, että oletin olevani jo vahvemmin kirjoittamisessa kiinni. Pitää sitten vaan kirjoittaa tehokkaammin!
Salpalinjan rakennustyömailla ja Linnoitustoimiston papereiden parissa on aika kulunut.
Kirjoittamista varten on sentään jo runko valmis välirauhan osalta. Alkuun otetaan ministeriötaso ja se, kuinka työvelvollisuuden hoitaminen siirrettiin kansanhuoltoministeriöstä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöön. Toinen merkittävä osuus käsittelee tämän siirron jälkeen asetetun toimikunnan mietintöä otsikolla "Mietintö työvelvollisuusden käytäntöön soveltamisesta sodan aikana, I osa". Päivätty 15.4.1941. Tämän jälkeen siirryn salpalinjan rakennustyömaille, jossa tarkasteluun kaksi asiaa: käytännön työvoimakysymykset ja linnoitusrakennusjoukkojen liikekannallepanosuunnitelmat.
Tämä on suunnitelma, jännä nähdä kuinka hyvin siinä pysyn.
tiistai 19. huhtikuuta 2016
Liikekannallepanon varalle Linnoitustoimistossa v. 1940
Välirauhan ajan linnoitustyöt oli käynnistetty kunnolla kesään 1940 mennessä. Linnoitustyömaiden määrä ja työvoiman määrä kasvoi merkittävästi loppuvuotta 1940 kohden. Naisia työvoimasta oli vain pieni murto-osa. Ja koska yleisesti ottaen parhaassa työiässä olleet miehet olivat reserviläisiä, niin tämä oli jotain, joka piti ottaa huomioon.
Linnoitustöiden Johtaja kenraali Edvard Hanell Linnoitustoimisto esikuntanaan rupesi selvittelemään myös linnoitusrakennusjoukkojen liikekannallepanoa.
Tähän liittyen otan esimerkiksi seuraavan kuvan arkistosta. Tätä edelsi Linnoitustoimiston ratsumestari T. Paanasen kirje Puolustsvoimien Pääesikunnan komento-osastolle, jossa pyydettiin kuulutuksen painattamista. Tilausmäärä oli 200 kpl. ja "luonteeltaan" salainen, vain liikekannallepanon sattuessa. Tämä oli päivätty 8.11.1940.
Käytettiinkö tätä kuulutusta, vai mitä keinoa, kun kesällä 1941 sotajoukkoja mobilisoitiin? En juuri nyt muista, että olenko arkistossa aiheeseen törmännyt. Wait and see.
Linnoitustöiden Johtaja kenraali Edvard Hanell Linnoitustoimisto esikuntanaan rupesi selvittelemään myös linnoitusrakennusjoukkojen liikekannallepanoa.
Tähän liittyen otan esimerkiksi seuraavan kuvan arkistosta. Tätä edelsi Linnoitustoimiston ratsumestari T. Paanasen kirje Puolustsvoimien Pääesikunnan komento-osastolle, jossa pyydettiin kuulutuksen painattamista. Tilausmäärä oli 200 kpl. ja "luonteeltaan" salainen, vain liikekannallepanon sattuessa. Tämä oli päivätty 8.11.1940.
”Huomioita Suomen upseeriretkikunnan 7.9.–22.9. Saksaan ja länsirintaman taistelukentille suorittamalta matkalta.”
Suomalainen upseeriretkikunta kävi 7.-22.9.1940 tutustumassa Saksaan ja länsirintamalle. Joukon johtajan oli kenraalimajuri Tuompo.
Tästä matkasta kirjoitti viisitoistasivuisen raportin Pääesikunnan ulkomaatoimiston johtaja everstiluutnantti J.O. Hannula. Ja tämä raportti tuli meikäläiselle vastaan linnoitustoimiston arkistoa penkoessa. Syy on selvä: raportissa oli paljon arviointia länsirintaman linnoituksista, kuten Maginot-linjasta ja Belgian Eben Emaelista sekä myös Saksan Länsivallista (Westwall).
Kiertomatka lähti liikkeelle Berliinistä ja sinne se myös palasi. Valokuvassa reitti.
Kaiken kaikkiaan on mielenkiintoista, että suomalaiset osallistuivat tällaiselle retkelle syyskuussa 1940. Raportista paistaa myös läpi selvä kunnioitus saksalaisten sotatoimien onnistumisista. Ja se oli myös kirjoittajalle selvää, ettei hävinneen puolen linnoituksista kannattanut ottaa ainakaan mallia.
Tästä matkasta kirjoitti viisitoistasivuisen raportin Pääesikunnan ulkomaatoimiston johtaja everstiluutnantti J.O. Hannula. Ja tämä raportti tuli meikäläiselle vastaan linnoitustoimiston arkistoa penkoessa. Syy on selvä: raportissa oli paljon arviointia länsirintaman linnoituksista, kuten Maginot-linjasta ja Belgian Eben Emaelista sekä myös Saksan Länsivallista (Westwall).
Kiertomatka lähti liikkeelle Berliinistä ja sinne se myös palasi. Valokuvassa reitti.
”Matkan varrella kohdistui, sotilaalliselta kannalta, ehkä
suurin huomio Maginot-linjan, Belgian linnoitusalueen sekä Saksan ns.
länsivallin linnoituksiin.”
Ja näistä tosiaan Hannula kirjoitti. Perusjako oli selvä: varsinkin ranskalaiset linnoitukset olivat huonoja, kun taas saksalaiset paljon parempia.
”Yleensä näytti siltä, kuin Maginot-linjaa rakennettaessa
noudatetuista periaatteista pyrkimys suojautua vihollisen tulelta olisi ollut
ehdottomasti hallitseva, ja ettei linnakkeiden taistelutehon, omituista kyllä,
olisi kiinnitetty riittävästi huomiota.”
Belgian Eben Emaelista Hannula kirjoitti:
”Saksalaiset olivat epäilemättä jo ennen sota päässeet
selville Eben Emaelin salaisuuksista, sen vahvoista samoin kuin heikoista
puolista, mm. siitä, ettei linnakkeen laelle voitu itse linnakkeesta ampua
konekivääreillä vaan ainoastaan tykeillä. Eben Emael on yksi saksalaisen
yritteliäisyyden, häikäilemättömyyden ja yllätyspyrkimyksien loistavimpia
todisteita.”
Loppukaneettina Ranskan ja Belgian linnoituksista ja niissä tehdyistä ratkaisuista:
”Ranskan ja Belgian linnoitukset voivat meille antaa
pääasiassa vain negatiivisia opetuksia.”
Ja sitten puolestaan Westwall:
”Länsivalli antoi, päinvastoin kuin Ranskan ja Belgian
linnoitukset, ainakin suomalaiselle tarkastelijalle ensi sijassa positiivisia
vaikutteita.”
Kaiken kaikkiaan on mielenkiintoista, että suomalaiset osallistuivat tällaiselle retkelle syyskuussa 1940. Raportista paistaa myös läpi selvä kunnioitus saksalaisten sotatoimien onnistumisista. Ja se oli myös kirjoittajalle selvää, ettei hävinneen puolen linnoituksista kannattanut ottaa ainakaan mallia.
pari vanhaa;
http://otonkirja.blogspot.fi/2012/12/maginot.html
http://otonkirja.blogspot.fi/2012/09/siegfried-ja-salpa.html
http://otonkirja.blogspot.fi/2012/12/maginot.html
http://otonkirja.blogspot.fi/2012/09/siegfried-ja-salpa.html
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
