"Suomen kansahan on kahvinjuojakansaa"

Jostain syystä kahvin säännöstely kiinnostaa meikäläistä. Ja syy on tietenkin se, että pidän kahvista ja kahvin juomisesta. Näin kahvin historiallinen säännöstely saa minusta suorastaan henkilökohtaisen otteen. 

Mutta miksi kahvin säännöstely aloitettiin Suomessa talvisodan alla? Tähän yhden vastauksen antoi kansanhuoltoministeriön osastopäällikkö Toivonen kansanhuoltoministeriön neuvottelukunnan kokouksessa 9.11.1939, jolloin käsittelyssä oli tärkeimmät KHM:n hommat. Otetaan tähän lainaus alkujaan pikakirjoituksella pidetystä kokouspöytäkirjasta, joka sentään oli kirjoitettu puhtaaksi.

”Toinen säännöstelynalaiseksi joutunut tavara on kahvi, niin kuin tässä seurassa tiedetään. Kahviakin ryhdyttiin säännöstelemään nimenomaan valuuttasyistä. Me olemme vuosittain käyttäneet kahviin n. pari sataa milj. markkaa. Oli välttämätöntä supistaa valuutan käyttämistä tähänkin tarvikkeeseen ja päämääränä tässäkin oli, että kahvin kulutus maassa olisi saatava noin puoleen entisestään. Kulutus maassamme on ollut n. 6 kiloa päätä ja vuotta kohden ja säännöstelyssä alenivat kahviannokset sellaiseen määrään, että nyt tulee 3.250 kg päätä kohden. Tämä on herättänyt tyytymättömyyttä. Suomen kansanhan on kahvinjuojakansaa.”

Syy oli siis valuutassa, jonka määrä oli rajallinen ja riippuvainen viennistä ja tuonnista.

Kuinkahan monta kiloa sitä tulee itse päätä ja vuotta kohden kulutettua kahvia...

Korvikkeet olivat yksi keino kulutuksen säännöstelyyn. Menetelmä oli tuossa vaiheessa sellainen, että korvikkeesta 25 % oli oikeaa kahvia ja loput viljaa. Kuitenkin päätettiin myös antaa mahdollisuus hankkia puhdasta kahvia hyvin korkealla verolla. Tätä kutsuttiin sitten verokahviksi.

Osastopäällikkö Toivonen jatkoi vielä aiheesta ja totesi mediasta seuraavaa:

”Kahviannosten väheneminen on herättänyt sanomalehdistössä arvostelua, mutta niinhän asianlaita tahtoo aina olla, että tällaiset epämukavuudet, joita meidän olosuhteiden pakosta tulee vastaanottaa, herättävät tyytymättömyyttä.”

 Säännöstelystä kirjoittelin jo vähäsen viime vuoden puolella.