Eräs näkemys sotataidosta

"Kiroileminen on puolet kaikesta hyvästä sotataidosta eikä suinkaan vähemmän tärkeä puoli. Minun kiroukseni ovat vain viatonta lapsenjokellusta todella suurten sotaeverstien kuten esimerkiksi jonkun von Sickingenin tai Frundsbergin rinnalla, joiden pelkkä nimi herättää ihailua ja kauhua jokaisessa hirttämättömässä lurjuksessa, joka kolmen guldenin hintan myy nahkansa heidän lippujensa alle."

Näin kertoi mestari Scwarzschwanz Mikael Karvajalalle ja jatkoi:

"Harjaantunut pyssymies oppii toistasataa komentosanaa ja tottelee niitä, olipa hereillä tai nukuksissa, eikä keihäsmiehen ammatti ole sen helpompi. Luuletko, että tällainen oppi saavutetaan päänsilityksellä. Ei, se on loppumattoman kirouksen, porun ja hammastenkiristyksen kaunis tulos. Kuta mahtavammin esimies kiroaa, sitä suurempaa kunnioitusta hän herättää alaisissaan ja sotaeverstin on osattava karjaista Jeesusmaria sellaisella äänellä, että se voittaa tykkien jyrähdyksen ja saa vedet valahtamaan turkkilaisenkin housuihin."

Sitaatit siis ovat Mika Waltarin historiallisesta suurromaanista Mikael Karvajalka. Kirjat olen joskus aiemmin lukenut, mutta päätin ottaa kesälomalukemiseksi. Sellaista vietin jopa kaksi viikkoa, ja voin tunnustaa, että Karvajalka taisi olla hieman liian massiivinen sellaisen loman aikana luettavaksi, jossa tekemistä on niin paljon, ettei mitään ehdi tekemäänkään.

Mutta loistava kirja mielestäni, ja oli aivan pakko ottaa lainaus tuosta 1500-luvun sotataidon kuvauksesta by Waltari.