Amerikan "tärähtäneistä"

WSJ esittää, että Yhdysvalloissa suoritettiin lobotomia 2000 sotaveteraanille, jotka olivat joutuneet psykiatriseen hoitoon toisen maailmansodan aikana tai sen jälkeen. Suomessa psykiatriseen hoitoon sodassa joutuneita ei sodan jälkeen juurikaan hoidettu, mutta että lobotomia!

Samankaltaisia reaktioita koin lukiessani Ville Kivimäen väitöstä Battled nerves (juuri sitä, josta muokattu kirja voitti Tieto-Finlandian!) ja tarkemmin: niitä psykiatrisia hoitomenetelmiä, joita sodan aikana käytettiin. Rankkoja ja rajuja hoitomuotoja, sen aikansa parhaan tiedon mukaisia.

Tässä yhteydessä huomasin jälleen yhden historiantutkimuksen kannalta tärkeän seikan. Minä elän tätä aikaa ja minun päähäni ovat rakentuneet tämän päivän ajatusmallit. Nykypäivänä shokeeravat menneisyyden asiat eivät välttämättä olleet samalla tavalla shokeeraavia "back then". Tai ehkä oli?

Tärkeää minun mielestä on se, että tällaisen pystyy tiedostamaan, käsittämään, käsitteellistämään ja perustelemaan itselleen. Mikä vaikuttaa tulkintaani? Jos tulkitaan menneisyyden tapahtumia nykypäivän ajatusmalleilla, ei tulos ole hyvä. Tällehän on oma historiatieteiden käyttämä sanakin: anakronismi.

Omasta ajattelustaan ei tietenkään voi irtautua, mutta onneksi sitä pystyy käyttämään ja siihen voi itse vaikuttaa. Helppoa se ei aina ole, mutta toisaalta, miksi pitäisikään olla.