Sotavankileiri N:o 23

Joitakin aikoja sitten huomasin, että oli ilmestynyt sotavankeja käsittelevä kirja. Asiaan jonkun verran tutustuneena innostuin peräti ostamaan kyseisen opuksen, kyseessä oli Tenho Pimiän Sotavankileiri N:o 23. Kuolemaa, kulkutauteja ja rautatienrakennusta.

Pikakritiikkina on pakko todeta, että allekirjoittaneen silmin luettuna kirja painui kokonaisuutena lievästi pettymyksen puolelle. Otetaan seuraavaksi hieman erittelyä tälle kokemukselleni.

Aivan alkupuolella Pimiä esittelee jatkosodan aikaisen sotavankiorganisaation, mutta jättää sotavangeista muodostetut sotavankikomppaniat käsittelemättä. Kyseisiä komppanioita käytettiin sotatoimiyhtymien toimesta ja niiden alueilla. Komppanioita käytettiin vuoden 1942 aikana paljon myös Päämajan linnoitusosaston johtamissa töissä.

Tässä seuraavassa taulukossa perusteita ihmettelylleni. Kyseessä ei ollut kuitenkaan komppania tai kaksi, vaan yli 9 000 sotavankia. Luvut ovat päivätty päivämäärälle 24.2.1942 ja kyseessä on ainoastaan Päämajan linnoitusosastolle alistetut sotavankikomppaniat.

Lähde: Päämajan Linnoitusosaston Lin.3:n päällikön insinöörimajuri R. Vornasen kirje, 24.2.1942, 5973/12/T12532, Kansallisarkisto.

Lisäksi teos vaikutti silmissäni melko pirstaleiseilta ja kokonaiskuvan hahmottaminen vaati työtä. Tätä efektiä lisäsi se, että osa luvuista (tai alaluvuista) vaikutti olevan lähinnä lähdemateriaalin referointia, kun taas toisissa analyysi nousi esille selvästi. Tason poukkoilu muokkasi siis kokemuksestani sirpaleisen. Ehdottomasti jäin kaipaamaan jonkin tasoista metodologista keskustelua kysymyksistä ja lähdemateriaalista. Muutamien aivan yksinkertaisten seikkojen täsmällisempi ilmaisu olisi nostanut yleistä kokemusta paremmaksi. Esimerkiksi tarkempi kronologia leirin vaiheista vaikka heti aluksi.

Positiivista kirjassa oli jatkosodan aikaisen työvoimakysymyksen sotavankiosuuden tuominen esille entistä paremmin. Ja tämä nimen omaan kotirintaman puolelta. Leirin arjesta myös rakentuu näkemys, joskin olisin kaivannut enemmän asiaa siitä rautatienrakennuksesta.

Kirja kuitenkin oli lukemiseen käyttämäni ajan arvoinen, puutteistaan ja kritiikistäni huolimatta. Paremmankin siitä olisi varmasti voinut tehdä. Uskallan väittää näin ilman perehtymistä lähdeaineistoonkin. Esille nousee uskoakseni yleistettävä sotavankikysymykseen liittyvä tunneilmasto, tai jokin sellainen. Jotain läpileikkaavaa sotavankien työvoimana käytöstä olen haistavaninani tämän Pimiän tekstin ja oman aiheeseen tutustumiseni perusteella. Ei ollut sotavangin kohtalo Suomessakaan helppo.

"Kenelle tahansa pitäisi olla itsestään selvänä asiana, että sotavankeja ei voida kohdella samalla tavoin kuin suomalaisia miehiä."
Lähde: Linnoitustöiden johtajan (vt.) eversti O. Bonsdorffin kirje 5. Lin.Korj.Pajan päällikölle, 25.11.1941, 14774/Lin1/1r/14/T12529, KA.