Klassikoista

Tuli tuossa luettua poliittisen historian syventäviin opintoihin kuuluvaa tenttiä varten kuusi teosta klassikon statuksella. Ensimmäisenä listalla oli Aristoteleen Politiikka, joka on kirjoitettu ilmeisesti noin 330 luvulla eKr., joten serkkuni sanoja lainaten aiheessa mentiin "way back" historiaan.

Osa Aristoteleen aiheista oli varsin ajankohtaisia. Esimerkiksi kysymys siitä, mikä on paras valtiomuoto hyvän elämisen mahdollistajana. Edelleen ajankohtainen kysymys verrattuna esimerkiksi Libyaan ja muihin myllerryksen vallassa oleviin valtioihin. Miten voidaan taata paras mahdollisuus kansalaisille hyvään elämään? Ei mikään kevyt kysymys. Oma vastaus on demokratia, joka nousee omasta kansasta ja omasta kulttuurista - sen maahantuonti ei helpolla onnistu.

Mutta mikä tekee klassikoista klassikoita? Yksi voisi olla se, että aiheet ja kysymykset koskettavat jollain tavalla lukijoita vuodesta, vuosikymmenestä, -sadasta tai -tuhannesta riippumatta. Muita syitä löytyy myös, ei epäilystä siitä!