”Ahaa” kävi mielessä ja öljylamppu syttyi hitaasti mutta savuttaen

Se on kummallista, kuinka välillä ajatukset irtaantuvat siitä, mitä on tekemässä. Kuten nyt esimerkiksi tässä jokin päivä Kuntofestaria työstäessä. ”Ahaa” kävi mielessä ja öljylamppu syttyi hitaasti mutta savuttaen. ”Taisin keksiä hyvä idean”, viitaten seuraavaan lukuvuoteen ja gradu-prosessin aloittamiseen. Jonka nyt olen ilmeisesti aloittanut päässäni, en suinkaan päissäni (paitsi ehkä joskus).

Ei siinä, ajatuksia on tullut päähäni useasti – uskokaa tai älkää. Ja nyt siis tarkoitan erityisesti historiaan liittyviä kysymyksiä, jotka kiinnostavat niin, että niistä voisi kuvitella tekevänsä jonkinlaista selvitystä. Näitä on siis ollut: laskin jossain vaiheessa, että gradua ajatellen on jo käynyt mielessä ainakin kahdeksan eri ideaa, jotkut realistisempia kuin toiset, jotkut taas aivan huuhaata. Mutta semmoista se on minun kohdallani ainakin. Musta vahakantinen vihko täyttyy ideoista ja bussissa kirjoitetuista epäselvistä merkinnöistä. Ja niitä kun ajan päästä selailee, saattaa niistä löytää jopa jotain ajattelemisen arvoistakin. Näin on ainakin siis omasta mielestäni. ;)

Suurin primus motor ajatteluni pohjalla on tällä hetkellä Ukkini kirjoittama muistelmiensa käsikirjoitus, jota kukaan kustantaja ei tajunnut ottaa julkaistavakseen. Tästä ideaani on muodostunut se, että ajankohta jota tahdon tarkastella, voisi hyvinkin olla 30-luku, 39–44 tai 45- n.50. Jokaiseen ajankohtaan liittyy Suomen poliittisen historian kannalta erittäin kiintoisia ja merkittäviä tapahtumia, joista tarkasteltavaa löytyy. Entä jos pelaisin sitä Ukin kirjoittamaa muistamaansa vasten? Löydänkö itseni kohta koheltamasta jostain mikro-mentaali-historiapolitiikasta? Tai ”uuden sotahistorian” parista? Näin saattaa käydä, pelkään pahoin. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että ajanjaksoksi valikoituu mahdollisesti sotien aika. Ja sen verran uskallan ajatuksiani avata, että kyseeseen saattaisi tulla jotain historiankirjoituksen historiaa.

Minulla on myös lainassa tällä hetkellä kenttäpostia niin talvisodan ajalta, kuin jatkosodan lopulta. Talvisodan ajalta kyseessä on isäni isoisän kotiin lähettämiä kirjeitä, miehen joka lopulta kaatui jatkosodan hyökkäysvaiheessa. Jatkosodan lopulta taasen on äitini isän lähettämiä kirjeitä pian tulevalle vaimolleen. Molemmat kirjesarjat ovat kyllä tunnelataukseltaan valtaisia. Ja sekin, että niitä kirjeitä on kirjoitettu noin 70 vuotta sitten sodassa ja että minä luen niitä kotona työpöydän äärellä: ihmeellistä.